Paluu studioon

Rankkuri palasi siis hiljalleen studioon Espoon Leppävaaraan pääsiäisbakkanaalien jälkeen. Studiona toimii tila-akustiikaltaan hämmästyttävä Rankkurin treenikämppä, jossa Bossin BR-1600 hurisee hiljalleen taltioiden mitä pöyristyttävämpiä musiikillisia visioita ja soittoteknisiä suoritteita. Napo oli käynyt ennen pääsiäisen keikkoja vetämässä narulle laserin tarkat kompit neljään kappaleeseen. Keikkojen jäljiltä rumpusetti on vielä paloina studion lattialla ja mikit Kuninkaantien ABC:n käymälässä urheilusukkiin kätkettyinä. Kaiken lisäksi viikonlopun nauhoitussessioiden aikaan rumpalimme eksistoi jossain aivan muualla bonjour-puvussa monokkeli silmällä sikaria poltellen.

Studiossa kahvinkeitin oli homeessa. Miksi sama kahvinkeitin kasvaa kotona sinistä ja treeniksellä oranssia hometta? Kumman väristä hometta keitin kasvoi studiossa? Näihin kysymyksiin oikein vastanneiden kesken arvotaan mahtava Rankkuri-paita! Vastaukset kommentteina blogiin tai sähköpostilla Rankkurin postilaatikkoon.

Rumpujen rakenteellisen alennustilan ja rumpalistin läsnäolon puutteen vuoksi katsoimme parhaaksi nauhoitella bassoja ja koskettimia. Studion nurkasta löytyi vanha uhkaava kapistus, joka valjastettiin rohkean kokeilun kautta onnistuneeksi osaksi bassokitaran äänentoistoa. Synteettinen ääni puolestaan naruutui linjasisääntulon kautta. Murska oli kuin liekeissä hurjien saundien ja sämplerin suvereenin käytön kanssa. Nauhoitimme bassot työnimillä Suden Hetki ja plaaplaa plaa...

Onneksi sessioissa tapahtui myös jotain täydellisen pöyristyttävää! Ystävämme Bruno, joka marinoi oliiveja ja latva-artisokkaa viereisessä tilassa, evaporoitui ilmaan hirvittävän Tuomion Äänen saattelemana. Rohkea Rankkuri ryntäsi studiosta ulos piknikkoreineen, voileipineen, suklaalevyineen ja termoskannuineen. Mikit asemiin, parit kung fu -liikkeet ja yhä jatkuvaa Tuomion Ääntä nauhoittamaan. Ääni oli jotain inhimillisen käsityskyvyn ylittävää. Allekirjoittaneella oli vielä parsakaalia korvissa, joka suojasi edes hiukan ylimaalliselta ääneltä, mutta silti pelkäsin enemmän kuin olen koskaan aiemmin mitään pelännyt. Näin Keisarin silmien muljahtelevan hulluuden ravistuksissa ja Murskan kaulaverisuonten pullistelevan. Kummatkin olivat selvästi tiedottomassa tilassa. Huomasin parsakaalin tippuvan korvastani ja ymmärsin pienen hetken jotain ääneen totaalisen hirvittävyyden todellisesta olemuksesta. Ennen tajuntani pimentymistä näin Sen.

Ravintolalaiva Wäiski 11.4.2009

Täpärästi edellisiltana sakinhivutukselta välttynyt Rankkuri otti lankalauantaisen kurssin kohti Suomenlahtea. Tunnelma oli rennon levollinen. Passi takataskussa, lomavaatteet niskassa ja hammasharja... Kyllä kelpasi Wäiski-nimellä kulkevaan vettenhalkojaan astella.

Lähettäjä Kolera-kenneli

Merelliset seikkailut jäivät kuitenkin kokematta, sillä laiva ei päässyt irtautumaan satamasta. Allekirjoittanut on antanut itsensä ymmärtää, että tämä asiantila johtui aluksen liiasta painosta, sillä laiva oli lastattu myös All Dreams Dying, Seith ja Saatanan Marionetit -merkkisillä metallisilla iskuorkestereilla. Pallosilmä mulkokalat jäivät siis myöhempien ajankohtien yleisöksi ja Rankkuri keskittyi viihdytttämään pääasiassa kummallisia gootteja ja juopuneita hevareita.

Lähettäjä Kolera-kenneli

Ilta alkoi kuin mikä ilta tahansa. Särmät kledjut, kölninveden tuulahdus, pari drinkkiä alla, rautainen fiilis. Kelpasi sapattia vietellä. Kullervo kartoitti illan agendan, johon kuului totuttuun tapaan parit tanssit, läjä nappeja ja tartuntatauteja. Illan edetessä tunnelma pääsi lämpenemään halutulla tavalla, ja ehkä jopa karkaamaan hiukan lapasestakin. Kuumeiset aivosolut eivät onnistuneet taltioimaan kaikkia tapahtumia asian vaatimalla herkkyydellä, mutta jonkinasteisesta konfrontaatiosta rikkaan mulkun kanssa ja irronneista sormista jäivät hatarat muistijäljet. Pahoittelumme asianosaisille.

Hotelli Hanhi 10.4.2009

Kammottava Rankkuri-orkesteri pakkautui kahteen isohkoon henkilöautoon, jätti hetkeksi sykkivän urbaanin betonikedon ja lähti viihdyttämään hyvän musiikin ja huonon maun ystäviä maaseudun rauhaan idylliselle Lapinjärvelle. Samaa pastoraalista maisemaa oli saapunut pilaamaan seinäjokinen FadeOut-yhtye. Kiitos heille! Hyvin vetivät!

Oli huomioitavaa, että Helsinki kasvattaa kitukasvuisia runkkareita. Ainakin, jos asiakaskuntaan oli katsominen ja sitä illan viimeisenä esiintyjänä toimineeseen Rankkuriin vertaaminen. Allekirjoittanut tunsi itsensä 90 kilon elopainoineen lähinnä kapaloidulta lapselta. Isoja murrukoita, kaljuja, tatuoituja ja partaisia. Takahuoneessa mietittiin treenikassiin jääneiden hammassuojien sijoittamista eräänkin basistin suuhun varokeinona mikäli musiikki ei maksanutta asiakaskuntaa mielyttäisi.

Hammassuojat jäivät kassin sivutaskuun, koska ne suussa laulaminen osoittautui jopa vaikeammaksi kuin ne suussa nuottiöljyn väärinkäyttäminen. Onneksi sekä yhtye että yleisö oli huolella öljytty. Melko vähälukuinen, mutta elopainoltaan vakuuttava, yleisö otti bändin omakseen. Etenkin nopeammat rallit iskivät etanolin sumentamaan sonnilaumaan kuin salama saksalaiseen. Alkoholilla saatoi olla osuutta asiaan. Palaamme tutkimuksiin myöhemmin.

Bändipaitoja

Omin käsin tehtyjä Rankkurin t-paitoja saatavilla keikoilta!

Rankkuri keikkailee!

Rankkurin tiukka levyntyöstäminen keskeytyy kahdeksi päiväksi livetatsin ylläpitämiseksi. Esiinnymme seuraavasti:

Perjantaina 10.4. 2009, Hotelli Hanhessa, Lapinjärvellä, (kartta)

Lauantaina 11.4. 2009, Wäiskissä, Helsingissä (kartta)

Tervetuloa!